Es. 3.5.1 Metodikirjallisuus b a c

Erilaisten tutkimustraditioiden kuvailua

Vaihtoehtoja postivismille: naturalistiset lähestymistavat

Antipositivisten lähestymistapa hylkää aikaisemmin esitetyn tieteellisen metodin, mahdollisuutena selittää ihmisen käyttäytymistä. Tämän näkökulman mukaan yhteiskuntatieteissä hallitsee yksilöllisyys. Ihmiselämän ilmiöt voidaan tarkemmin selittää ja ymmärtää näkökulmasta, joka on osa kyseistä maailmaa ei sen ulkopuolelta.

Kyseiset näkökulmat voidaan nähdä positivistisen lähestymistavan kilpailevina tai vaihtoehtoisina selitysmalleina

Seuraavassa joitakin tekstin perusteella poimittuja piirteitä, jotka luonnehtivat naturalistista, laadullista, tulkitsevaa, kuvailevaa lähestymistapaa:

  • Ihmiset toimivat tarkoituksellisesti (intentionaalisuus) ja selittäen (luoden merkityksiä) tapahtumia (he ovat vapaita ja luovia)
  • Ihmiset, tilanteet ja tapahtumat ovat ainutlaatuisia ja jatkuvasti muuttuvia (ne eivät ole yleistettävissä)
  • Ilmiöt ovat monimutkaisia ja niillä on moninaisia tulkintoja
  • Tilanteita/ilmiöitä/tapahtumia tulisi tutkia osanottajien näkökulmasta.

 

Terminologia: normatiivinen ja tulkitseva paradigma

Normatiivinen

Yhteiskuntatieteissä ihmisen käyttäytyminen on sääntö-laki-tyyppistä ja tulisi tutkia luonnontieteiden mukaisesti (koeastelmat / havainnointi). Teoria käyttäymisen selittämisestä määräytyy aikaisemman teorian perusteella.

Tulkinnallinen

Mallintaa maailmaa ihmisnäkökulmasta. Yksilöiden teot, toimminnot ovat tulevaisuus-orientoituneita, ja teoria muodostuu samanaiksesti, kun tekoja, toimintoja selitetään. Näkökulma/tulkinta riippuu kohteesta/osallistujasta.

 

Phenomenology, ethnomethodology and symbolic interactionism
Kolme merkittävintä anti-positiivista traditiota: fenomenologia, ethnometologia, ja symbolinen interaktionismi

 

Naturalististen ja tulkinnallisten lähestymistapojen kritiikki

Yksilön (kohteen) näkökulman esiintuominen tarjoaa yksinkertaistettuja selityksiä siitä mitä on ja tapahtuu, ....tutkijan tehtävä on tuottaa objektiivista tietoa. Monet tiedonhankinnan menetelmät ovat heikoja, epäluotettavia ja niitä on vaikea osoittaa paremmaksi kuin toista menetelmää.

Etsiessä objektiivista tietoa, on tutkijan yritettävä käyttää kriittistä tietämystään siitä, miten erilaiset yhteiskunnalliset tekijät, joiden kanssa hän toimii, muuttuvat tutkijan astuessa kuvaan. Mikään ei ole samanlaista kuin ennen (normaalisti).

Sivun alkuun